meningomyeloseele.fi > tietoa > kumiallergia
TIETOA
MIKÄ SE ON JA MITEN SE LIITTYY MMC:HEN?
Lateksia, eli luonnonkumia saadaan kumipuun (hevea brasiliensis) maitiasinesteestä. Usein lateksia kutsutaan yksinkertaisesti vain kumiksi. Kaikki "kumi" ei kuitenkaan ole luonnonkumia, eikä synteettinen kumi yleensä aiheuta ongelmia kumiallergikoille, minkä vuoksi seuraavassa käytän termiä lateksi. Sitä käytetään raaka-aineena lukuisissa tuotteissa. Kumipuun maitiaisneste sisältää useita kymmeniä proteiineja, joita kumin valmistusprosessi vielä muokkaa lisää. Niistä ainakin 13 on havaittu olevan allergeeneja (eli aiheuttavan joillekin ihmisille allergisen reaktion).
Tavallisesti lateksiallergia on hyvin harvinainen, mutta erityisesti lateksille runsaasti altistuneet atoopikot saattavat herkistyä sille. Tunnetuin ryhmä, joilla lateksiallergia on normaalia yleisempää, on terveydenhuoltohenkilökunta, joista jopa 15% herkistyy lateksille jonkinasteisesti. MMC-henkilöillä lateksiallergia on kuitenkin vielä monikertaisesti yleisempää. Tutkimuksesta riippuen on lateksiallergiaa todettu 18-89%:lla mmc-henkilöistä. Eri tutkimuksissa on saatu hyvin erilaisia prosenttilukuja, johtuen mm. pienistä tutkittujen joukoista, tutkittujen ikävaihteluista (lateksiallergian riski kasvaa altistumiskertojen ja siten iän myötä, eikä lateksin riskejä aiemmin myöskään tunnettu), alueellisista eroista (eri alueilla ja eri väestöissä allergioiden yleisyys ja lateksia koskevien varotoimenpiteiden käytännöt, kuten myös lateksin käyttö vaihtelevat), sekä käytetyistä allergian testausmenetelmistä ja määrittelytavoista. Pitkään oletettiin mmc:hen liittyvän lateksiallergian yleisyyden johtuvan yksinkertaisesti runsaasta altistumisesta lateksille lukuisten leikkausten vuoksi. Onkin havaittu, että todennäköisyys saada vaarallinen reaktio (anafylaksia) lateksista lisääntyy leikkauskertojen myötä. Kuitenkin myös niillä mmc-lapsilla, joiden leikkaukset ja hoidot on tehty alusta lähtien lateksittomasti, on todettu olevan kohonnut riski herkistyä lateksille ajan myötä. Samoin on havaittu, että mmc-henkilöt reagoivat pääosin lateksin eri proteiineille kuin lateksille työnsä kautta allergisoitunut hoitohenkilökunta. MMC:n lisäksi kohonnut lateksiallergiariski on myös muilla henkilöillä, joilla on suntattu hydrokefalus ja/tai urologisia rakennepoikkeamia, jotka vaativat toistokatetrointeja. Kuitenkaan nykyaikana sen enempää sunteissa kuin katetreissakaan ei käytetä lateksia vaan silikonia, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä lateksin kanssa. Osittain kohonneen allergiariskin syy on siis selvittämättä, mutta monissa paikoissa suositellaan, että mmc-lasten altistumista lateksille pyrittäisiin välttämään. Suomessa ongelmaa ei kovin hyvin tunneta, eikä täällä tavallisesti suositella rutiininomaista lateksin välttelyä.
Takaisin sivun alkuun
MITÄ OIREITA SE AIHEUTTAA?
Lateksiallergian oireet voivat vaihdella paljonkin (kuten missä allergiassa tahansa). Yleensä eri reaktiotyypit luokitellaan niiden voimakkuuden mukaan, ja varsinkin ykkös(I)- ja nelostyypin(IV) allergiat erotetaan toisistaan. Yleisin on IV-tyypin herkistyminen (jota ei kaikkialla luokitella edes varsinaiseksi allergiaksi, koska se ei ole IgE-välitteinen, eli atooppinen reaktio). Siinä pidempi altistuminen (ihokontakti) lateksille aiheuttaa paikallista ihoärsytystä, ihottumaa ja usein kutinaa. Tämä tyyppi on tavallinen varsinkin kumihanskojen pitkäaikaiskäytöstä johtuvissa herkistymisissä. Toisessa ääripäässä on I-tyypin reaktio, joka on välitön IgE-välitteinen, jopa hengenvaarallinen yleisreaktio. Sen oireet alkavat nopeasti lateksille altistumisen jälkeen (muutamista minuuteista n. tuntiin). Oireita ovat nokkosihottuma (urtikaria), silmien ja nenän kutina ja punoitus, keuhkoputkien ahtaumasta johtuva hengitysvaikeus ja hengityksen vinkuminen tai yskä, vaikeissa tapauksissa anafylaktinen sokki ja verenpaineen äkillinen lasku. Oireet aiheutuvat kumiproteeinien joutumisesta iholle, limakalvoille tai verenkiertoon, esim. suoran kontaktin, ruoan tai hengitysilman kautta taikka suonensisäisesti. Lateksiallergia voi kehittyä vähitellen ja elimistön reagointitapa voi muuttua, yleensä vaikeampaan suuntaan. Suurin riski vakavan allergian ja anafylaktisen reagointitavan kehittymiselle on jo pienenä lateksille reagoineilla ja atooppista (IgE-välitteistä) allergiaa sairastavilla. Mikäli henkilö on jonkinasteisesti herkistynyt lateksille, on erittäin tärkeää välttää lisäaltistusta.
Takaisin sivun alkuun
MISSÄ ON LATEKSIA?
Lateksia on lukuisissa arkipäiväisissä tuotteissa, ja sen täydellinen välttely on vaikeaa. Selvimpiä oireiden aiheuttajia ovat tuotteet, jotka on usein tehty kokonaan tai pääosin lateksista, kuten mm.:
- ilmapallot, kumihanskat, kuminauhat, kumitutit, kumisaappaat, kondomit, pyyhekumit, tiivisteet, liukuesteet, kumirenkaat ja
- pyörät, kumimatot, venttiilit, eristeet, uimalakit, uimalasit, kumivasarat...
Toisaalta lateksia saattaa olla myös monissa tuotteissa, joissa sitä ei helposti tulisi ajatelleeksi, kuten:
- kokolattiamatot, lasten matot, hiirimatot, erilaiset näppäimet ja kädensijat, ruokatarvikkeet joita on käsitelty kumihanskoilla, monet lääketieteelliset välineet, vauvojen purulelut, pallot, laastarit, kylpylelut, vaatteiden kuminauhat, joustavat sidokset, pipetit, erilaiset letkut, osa fysioterapiavälineistä, teipit, liimat, maalit, lelut, kengänpohjat...
Yleisesti ottaen lateksia saattaa olla missä tahansa vinkuvassa, venyvässä, vedenkestävässä tai paikallaan pysyvässä esineessä tai laitteessa, erityisesti jos se haisee kumilta ja tuntuu "tahmealta".
Useimmiten lateksia sisältäville tuotteille on olemassa lateksitonkin vaihtoehto, ne vain saattavat olla kalliimpia. Tavallisesti lateksi on korvattu silikonilla tai jollakin muoviyhdisteellä (esim, PVC,vinyyli). Yhteistä turvallisille tuotteille on se, että ne eivät haise kumille, vaan pikemminkin muoville (tai ei millekään ja ovat pikemminkin liukkaan kuin tahmean tuntuisia).
Takaisin sivun alkuun
MITÄ SILLE VOI TEHDÄ?
Lateksiallergia on parantumaton sairaus. Kun lateksille on kerran herkistynyt, sille on käytännössä loppuikänsä allerginen. Teoriassa allergia voisi parantua, jos henkilö pystyisi olemaan täysin erossa lateksista niin kauan, että hänen elimistönsä immuunijärjestelmä "unohtaisi" allergian (eli kaikki lateksin proteiineja tunnistavat ja allergisen reaktion aikaansaavat solut ehtisivät kuolla). Koska lateksia on lähes kaikkialla nykyisessä elinympäristössämme, on lateksiallergiasta paraneminen erittäin epätodennäköistä.
Ensisijainen hoitomuoto onkin lateksia sisältävien tuotteiden ja paikkojen, joissa käytetään runsaasti lateksia, välttäminen. Silloin kun välttäminen ei jostain syystä onnistu, ja oireita ilmenee, on syytä käyttää oireenmukaista hoitoa. Jos oireena on vain paikallinen ihottuma, hoidetaan sitä kortisonivoiteella. Laajemmissa reaktioissa on suun kautta otettava antihistamiini tarpeen. Mikäli henkilö saa astmaattisen reaktion on syytä käyttää hengitettäviä keuhkoputkia avaavia lääkkeitä. Vaikeissa reaktioissa (anafylaksia) ensiapuna käytetään adrenaliinipistosta (epipen) ja potilas kuuluu aina sairaalahoitoon. Vakavasti allergisen tulisikin kuljettaa allergialääkkeitä ja epipeniä aina mukana.
Takaisin sivun alkuun
MITÄ RISTIREAGOINTI TARKOITTAA?
Samallekin aineelle (esim. juuri lateksi) allergisilla henkilöillä allergisen reaktion voivat aiheuttaa eri proteiinit. Elimistön allergisen reaktion aikaansaavat solut reagoivat kukin jollekkin tietylle proteiinille (tai joskus muulle yhdisteelle). Aina proteiinien tunnistus ei ole aivan tarkka, vaan myös muu riittävän samankaltainen yhdiste voi aktivoida puolustusjärjestelmän., vaikkei se olisikaan peräisin alkuperäisestä allergianaiheuttajasta. Tällöin puhutaan ristireagoinnista. On havaittu erityisesti monien hedelmien voivan aiheuttaa joillekuille lateksiallergikoille allergisia reaktioita. Varsinaisen ristireagoinnin erottaminen muusta (lateksista riippumattomasta) allergiasta on yleensä käytännössä mahdotonta, varsinkin kun lateksille herkistyvät useimmiten henkilöt, joilla on muutenkin taipumus atooppiseen reaktioon. Näistä syistä luotettavaa ja yksiselitteistä listaa lateksin kanssa ristireagoivista hedelmistä on mahdotonta tehdä. On myös syytä huomata, että suurin osa lateksiallergikoista ei saa oireita ristireagoivista hedelmistä, ei ainakaan kaikista. Käytännössä oireiden aiheuttajat selviävät vain kokeilemalla. On myös mahdollista, että itse ristireagoivasta hedelmästä ei aiheudu merkittäviä oireita, mutta sen nauttiminen pahentaa lateksista aiheutuvia reaktioita.
Yleisimmin (ja kiistatta) lateksin kanssa voivat ristireagoida:
- banaani, kastanja, avokaado ja kiivi
Erityisesti banaanista sai tutkimuksesta riippuen 20-60% lateksiallergisista mmc-henkilöistä allergisia oireita. Mielenkiintoista on myös, että lateksiallergiset mmc-henkilöt reagoivat muita lateksiallergikkoja useammin ristireagoiviin hedelmiin, ja niistä varsinkin banaaniin. Vaikeasti lateksille allergisten olisi kuitenkin ehkä suositeltavaa välttää noita neljää ruoka-ainetta.
Muita useissa lähteissä lateksiallergiaan liitettyjä ruoka-aineita ovat:
- peruna, melonit, tomaatti, papaija, passionhedelmä, ananas, mango, persikka ja nektariini
Näistä perunalle reagoivat etupäässä lateksiallergiset mmc-henkilöt, ja yhden perunan proteiinin on havaittu muistuttavan läheisesti yhtä tyypillisesti mmc-henkilöille oireita aiheuttavaa lateksin proteiinia. On kuitenkin syytä huomata, että peruna sisältää hyvin vähän proteiinia, ja etenkin keitetystä perunasta allergisten oireiden saaminen muulloin kuin varhaislapsuudessa on varsin harvinaista lateksiallergikoillekin.
Myös lukuisten muiden, pääasiassa hedelmien, on raportoitu aiheuttavan oireita lateksiallergikoille, mutta ainakin osa reaktioista selittyy pikemminkin kyseisten henkilöiden samanaikasella siitepölyallergialla (jokaiselle siitepölylle on omat ristireagoivat kasvinsa) tai muulla ruoka-aineallergialla.
Takaisin sivun alkuun