meningomyeloseele.fi > tietoa > foolihappo

Foolihappo eli folaatti on b-vitamiinien ryhmään kuuluva vesiliukoinen yhdiste. Tai tarkemmin folaatti on yleisnimitys foolihapolle ja hieman toisistaan poikkeaville lukuisille luonnosta löytyville yhdisteille, jotka toimivat elimistössä kuten foolihappo. Käytännön syistä jatkossa käytän termiä foolihappo, koska se on yleensä tutumpi.

Foolihappo toimii elimistössä tärkeänä koentsyyminä (eli kemiallisessa reaktiossa tarvittavana apuaineena) aminohappojen ja nukleotidien (DNA:n ja RNA:n) aineenvaihdunnassa. Foolihappoa tarvitaan siis solujen lisääntymisessä ja uusiutumisessa. Käytännössä foolihapon riittävän saannin merkitys on suurin lyhytikäisissä ja nopeasti jakaantuvissa soluissa, kuten punasolujen ja ruoansulatuskanavan pintasolujen uusiutumisessa. Alkion ja sikiön kehitys vaatii paljon foolihappoa, koska siinä tapahtuu nopeaa solunjakautumista. Foolihapon kulutusta ja tarvetta lisäävätkin erityisesti raskaus (erityisesti kaksosraskaus) ja imetys. Näiden lisäksi foolihapon tarvetta lisää joidenkin lääkeaineiden käyttö (aspiriini, jotkin epilepsialääkkeet, jotkin antibiootit, e-pillerit), sekä hoitamattomat suoliston imeytymishäiriöt (keliakia, laktoosi-intoleranssi, allergiat), ja runsas alkoholinkäyttö. Myös pitkäkestoinen sairastaminen, runsas verenvuoto ja krooniset tulehdustilat sekä yksipuolinen ravinto aiheuttavat foolihapon puutetta.

Takaisin sivun alkuun

MITÄ FOOLIHAPON PUUTOS AIHEUTTAA?

Lapsilla ja aikuisilla foolihapon pitkäaikainen riittämätön saanti aiheuttaa anemiaa, jolle on tyypillistä punasolujen suurikokoisuus (makrosyyttinen/megaloblastinen anemia), liuskatumaisten valkosolujen vähäisyys ja häiriintynyt verihiutaleiden kehitys. Anemia aiheuttaa väsymystä elimistön hapensaannin heikennyttyä. Ruoansulatuskanavan pintasolukon vaurioituminen riittämättömän uusiutumisen takia taas heikentää kaikkien ravintoaineiden imeytymistä, aiheuttaa suolisto-oireita ja lapsilla kasvun hidastumista. Follihappovaje voi aiheuttaa myös ihomuutoksia, hermostollisia oireita ja vastustuskyvyn heikkenemistä. Foolihapoa tarvitaan myös elimistössä myrkyllisenä sivutuotteena syntyvän homokysteeinin muuttamiseen vaarattomaksi. Veren liiallinen homokysteiinipitoisuus lisää huomattavasti sydän- ja verisuonitautien, erityisesti veritulppien, riskiä.

Alkion kehityksessä foolihapon puutos aiheuttaa häiriöitä solujen jakaantumisessa. Puutos voi siis johtaa vaurioihin ja epämuodostumiin alkion kehityksessä, erityisesti herkässä keskushermostonkehityksessä, vaiheesa jolloin solujen jakautuminen on nopeinta. Tästä syystä foolihappo onkin liitetty varhaisiin keskushermoston kehityshäiriöihin, kuten mmc:hen ja muihin neuraaliputken sulkeutumishäiriöihin. Myöhemmässä sikiönkehityksessä foolihapon puute lisää keskenmenon, keskosuuden, sekä sikiön kasvuhäiriöiden ja anemian riskiä.

Takaisin sivun alkuun

MITEN FOOLIHAPPO LIITTYY MMC:HEN?

Suuria toiveita
Foolihappo liitettiin ensimmäistä kertaa jo 1960-luvulla. neuraaliputken sulkeutumishäiriöihin. Nämä häiriöt aiheuttavat selkäytimen- ja rangan sekä aivojen ja kallon varhaisia epämuodostumia: mmc:tä, anenkefaliaa, enkefaloseeleä ja lievempiä selkärangan sulkeutumishäiriötä(jatkossa tekstissä käytän vain termiä mmc, vaikka sama koskee muitakin neuraaliputkensulkeutumishäriöitä). Aihetta onkin sittemmin tutkittu paljon. Siitä huolimatta ei edelleenkään täysin tiedetä, mikä on foolihapon ja sen puutteen osuus neuraaliputken sulkeutumisen epäonnistumiseen johtavassa prosessissa. Kokeellisesti osoitettiin jo varhain, että vaikea-asteinen foolihappovaje lisää neuraaliputken sulkeutumishäiriön riskiä (ainakin koe-eläimillä). Aluksi uskottiinkin äitien foolihapon puutteen olevan pääasiallinen syy neuraaliputken sulkeutumishäiriöihn ja ongelman uskottiin poistuvan oikealla ravitsemuksella. Valitettavasti tämän oletuksen johdosta mmc yhdistettiin huonoon ravitsemukseen ja köyhyyteen, mikä ei todellisuudessa pidä paikkaansa, kuin poikkeustapauksissa. MMC:n esiintyvyydessä on suuria alueellisia vaihteluja, joilla ei ole juuri tekemistä ravitsemuksen kanssa: esim. Suomessa, jossa mmc on varsin harvinainen, naisten foolihapon saanti on keskimäärin selvästi kansainvälisiä suosituksia alemmalla tasolla. Suurinta mmc:n esiintyvyys on perinteisesti ollut Iso-Britanniassa ja USA:ssa, joissa alettiinkin foolihapon ja mmc:n yhteyden keksimisen jälkeen lisätä moniin ruoka-aineisiin foolihappoa ja valistamaan naisia foolihapon tärkeydestä. Pitkään näyttikin, että tällä olisi ollut suuri vaikutus mmc:n esiintyvyyteen, koska se putosi näissä maissa yleiselle Eurooppalaiselle tasolle.

Todellisuuden vastaisku
Nyttemmin on käynyt ilmi, että valtaosa havaitusta mmc-tapausten vähenemisestä johtuikin ongelman tiedostamisen ja valistuksen aiheuttamasta sikiödiagnostiikan tarkentumisesta ja aborttien lisääntymisestä. Jonkinasteinen merkitys parantuneella ruokavaliolla ja foolihappolisillä on ollut, mutta selvästi toivottua vähäisempi. Uudemmissa tutkimuksissa pienillä foolihappoannoksilla (normaali päivittäisen saannin suositus Suomessa 300 mikrog. USA:ssa ja Iso-Britanniassa 400 mikrog.) ei olekaan havaittu olevan yhtä suurta merkitystä kuin aiemmin oletettiin. Ensimmäisen mmc-tapauksen riskiä ne kyllä vaikuttivat pienentävän tilastollisesti, mutta riskiraskauksissa, joissa perheessä oli aiempi mmc-tapaus, ei normaalisuosituksen mukaisella annoksella ollutkaan merkittävää vaikutusta riskiin. Samoin on havaittu, ettei mmc-raskauksien jälkeen äitien veren foolihappopitoisuus ole tilastollisesti merkittävsti alhaisempi kuin keskimäärin äideillä normaaliraskauksien jälkeen. MMC:n varsinainen syy ei täten useimmiten olekaan foolihapon puutos (joka toki voi sekin aiheuttaa mmc:tä). Kuitenkin suurten ( normaaliannoksiin verrattuna 10-13 kertaisten) foolihappoannosten nauttimisen ennen raskautta ja ensimmäisten raskausviikkojen aikana on havaittu vähentävän mmc:n toistumisriskiä perheessä jopa 70%. Siksi riskiraskauksissa (aiempi mmc-raskaus, foolihapon puutosta aiheuttavien lääkkeiden syönti tms.) suositellaankin Suomessa 4 mg (4000 mikrogrammaa) päivittäisen foolihappoannoksen nauttimista jo ennen raskautta. Foolihapolla on siis merkitystä mmc:n synnyssä ja ehkäisyssä, vaikkei tarkkaa mekanismia tunnetakaan. Se ei kuitenkaan ole ihmelääke, jolla voisi estää kaikki mmc-tapaukset. Tulevaisuus toivottavasti tuo lisää valaistusta aiheeseen.

Takaisin sivun alkuun

MITÄ TEKEMISTÄ FOOLIHAPOLLA ON B-12-VITAMIININ KANSSA?

Foolihapon osallistuessa DNA:n rakennusaineiden muodostukseen foolihapon rakenne muuttuu. Uudelleen aktivoituakseen foolihappo tarvitsee B12-vitamiinia. B12-vitamiinin puutoksen yhteydessä foolihappo jää aineenvaihdunnallisesti tehottomaan muotoon, joten DNA:n ja RNA:n kuin myös proteiinien muodostus ja solujen jakaantuminen/uusiutuminen häiriintyy. Myös homokysteiinin muuttamisessa takaisin vaarattomaksi metioniiniksi foolihappo toimii yhdessä B12-vitamiinin kanssa. Eli foolihapon lisäksi tarvitaan B12-vitamiinia. B-12 vitamiini puutosta esiintyy eniten kasvissyöjillä, erityisesti vegaanista ruokavaliota noudattavilla.

Foolihappoa varastoituu elimistöön parin kuukauden tarvetta vastaavaksi ajaksi, joten lyhytaikaiset ongelmat harvoin aiheuttavat vakavaa foolihappovajetta. Toisaalta myös foolihappovarastojen täydentyminen vie aikaa, joten jos on syytä epäillä foolihappovejetta tai kohonnutta hermostoputken sulkeutumishäiröriskiä, tulisi foolihappolisän nauttiminen aloittaa hyvissä ajoin ennen suunniteltua raskautta.

B-ryhmän vitamiinina foolihappo on vesiliukoinen, joten sitä ei voi varastoitua elimistöön liikaa, vaan ylimääärinen foolihappo poistuu elimistöstä virtsan mukana. Hyvinkin suuret foolihappoannokset on havaittu turvallisiksi. Hyötyä niistä ei kuitenkaan juuri ole ilman samanaikaista B12-vitamiinilisää, ja suuret foolihappoannokset voivat kätkeä B12-vitamiininpuutoksen, niin ettei sitä havaita verikokeissa. Liiallinen foolihapon saanti saattaa myös vähentää sinkin imeytymistä, joten senkin saannista olisi hyvä huolehtia esim. jättiannosten syönnin aikana pitkään raskautta yritettäessä.

Takaisin sivun alkuun

MISTÄ FOOLIHAPPOA JA B-12:A SAA?

Yleensä foolihappoa sanotaan saatavan eniten vihreistä kasviksista ja täysjyväviljasta. Runsaasti foolihappoa sisältävissä kasviksissa on kuitenkin varsin vähän foolihappoa verrattuna maksa-ja munuaisruokiin. Esim. lehtikaalissa ja parsakaalissa on foolihappoa 100 grammassa n. 120 μg (mikrogrammaa). Persiljassa ja vihreässä parsassa n. 170 μg. Muissa vihanneksissa ja kasviksissa oleellisesti vähemmän soijaa lukuunottamatta. Tuoreiden kasvisten foolihappo myös hajoaa helposti kuumennuksen ja auringonvalon vaikutuksesta.

Eniten foolihappoa sisältävät seuraavat elintarvikkeet (lähde: KTL ravitsemusyksikkö):

Valitettavasti maksaruokia EI kuitenkaan suositella raskausaikana, niiden sisältämän runsaan A-vitamiinin takia (A-vitamiinin liikasaanti voi aiheuttaa mm. mmc:tä ! ). Samoin maksaruoat, kuten munuaisruoatkin sisältävät raskasmetalli- ja muita myrkkyjäämiä, joidenkaan takia niiden säännöllistä runsasta nauttimista ei suositella jos on suunnitteilla tulla raskaaksi ja imettää tulevaisuudessa (myrkyt varastoituvat elimistön rasvakudokseen ja voivat vapautua sieltä tilapäisen riittämättömän ravinnonsaannin yhteydessä raskaus- tai imetysaikana). Muuten aikuisille maksa- ja munuaisruoat ovat kyllä hyvä foolihappolähde, ja niistä saa myös B12-vitamiinia oikeassa suhteessa foolihappoon.

Käytännössä siis mmc:n (varsinkin sen toistumisen) ehkäisyssä on helpointa ottaa niin foolihappo kuin B12-vitamiinikin purkista (suuret foolihappoannokset, ellei halua syödä kiloa vähärasvaista käsittelemätöntä soijajauhoa päivässä, joka ikinen päivä + syödä lisäksi B12 vitamiinin saannin turvaamiseksi runsaasti lihaa päivittäin. Normaaliolosuhteissa terveillä ihmisillä, joilla ei ole kasvanutta foolihappotarvetta, riittää päivittäiseen foolihapon saantiin hyvin se, että ruokavalio on monipuolinen sisältäen tuoreita kasviksia, täysjyväviljaa ja lihatuotteita. Kasvissyöjien olisi suositeltavaa käyttää maito- ja munatuotteita tai syödä B12-vitamiinilisää.

Takaisin sivun alkuun