meningomyeloseele.fi > kuntoutus > fysioterapia > mmc- lapsen ja nuoren fysioterapia

   KUNTOUTUS

MMC- LAPSEN JA NUOREN FYSIOTERAPIA

Irmeli Virkkula
6.11.2004



Takaisin sivun alkuun

MMC- LAPSEN VARHAISKEHITYKSEN ERILAISUUS

Lapsen kasvua ja kehitystä ohjaavat geneettisen perimän , hermoston kypsymisen ja varhaisen vuorovaikutuksen ohella kaikki ne eri aistikanavien kautta tulevat aisti- ja liikekokemukset, joita lapsi saa aluksi turvallisessa hoivaympäristössään. Pieni vastasyntynyt, jolla todetaan mmc sekä mahdollisesti kehittyvä hydrokefalia, joutuu heti syntymästään lapsen kehitykselle tärkeiden välttämättömien lääketieteellisten toimenpiteiden kohteeksi. Selkäydinkohju suljetaan kirurgisesti ensimmäisen elinvuorokauden aikana infektoitumisriskin vuoksi. Tätä ennen lapselle tehdään tarkka neurologinen tutkimus, jolla selvitetään halvaukset, tuntohäiriöt , virtsarakon ja suolen pidätyskyky, mahdolliseen hydrokefaliaan viittaavat löydökset ja lapsen muut mahdolliset sairaudet. Jos lapsella todetaan hydrokefalia, se vaatii leikkaushoidon jo muutaman päivän kuluttua selkäydinkohun sulkuleikkauksesta.

Lapsen syntymä asettaa perheenkin aivan uuden tilanteen eteen. Huoli ja ahdistus kaikista niistä vaikeuksista ,jotka lasta kohtaavat on suuri. Mistä lapsen vammassa on kyse ja mitä se lapsen kehityksen eri vaiheissa merkitsee selviää lapsen kasvaessa. Lapsi voi joutua kehitykselle tärkeiden varhaisoperaatioiden ja mahdollisten muiden hoitotoimenpiteiden vuoksi olemaan pitkiäkin aikoja sairaalahoidossa ja lapsen kotiintulo voi viivästyä. Ero pienestä vastasyntyneestä on tosiasia ja vaatii vanhemmilta ja sisaruksilta paljon sopeutumista ja voimavaroja .

Mmc- vamma johtuu keskushermoston kehityksellisestä vauriosta ja vaikuttaa monine oireineen lapsen fyysiseen , psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Mmc-vaurio ja sen vaikeusaste vaikuttavat oleellisesti lapsen liikkumiskykyyn. Mitä korkeammalla selkäydinkohju sijaitsee, sitä merkittävämmin se vaikuttaa alaraajojen toimintaan. Myös muilla vammasta aiheutuvilla vaurioilla kuten hydrokefalialla ja shunttioperaatioilla, Arnold-Chiari -oireyhtymällä ja selkäytimen muilla mahdollisilla kehityshäiriöillä kuten syringomyelia ja selkäytimen liekaantuminen on oma vaikutuksensa lapsen liikunta- ja toimintakykyyn. Lapsella voi olla erityisvaikeuksia hahmottamisen eri alueilla, silmän ja käden yhteistyössä ja yleensä käden hienomotoriikassa. Häiriöitä voi olla myös oman kehon ja omien liikkeiden hahmottamisessa sekä omien liikkeiden ohjelmoinnissa. On esitetty, että lapsi, jolla on mmc- ja hydrokefaliavamma, hahmottaa alusta alkaen maailmaa vahvasti kuulon avulla, mikä ohjaa myös hänen aistitietonsa käsittelyä sen sijaan että hän aktiivisesti katselisi ja koskettelisi. Lapsi saattaa reagoida myös voimakkaasti erilaisille koville tai poikkeaville äänille. Mmc - ja hydrokefalialapsen kehityksen ja käyttäytymisen erityispiirteet kuten ei- kielelliset oppimisvaikeudet ja mahdolliset sosiaaliset ja tunne-elämän häiriöt on myös otettava huomioon lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukemiseksi.

Lapsen kehityksessä suuri merkitys on turvallisella lapsen kehitystä tukevalla varhaishoidolla ja lapsen omilla mahdollisuuksilla saada monipuolista kokemusta eri aistikanaviensa kautta. Mmc-vammasta aiheutuvat monet erityisvaikeudet voivat ehkäistä lapsen mahdollisuuksia tutkia, liikkua ja leikkiä ja oppia. Kehitystä tukevan varhaishoidon ja kuntoutuksen avulla lapsi pystyy hahmottamaan itsensä ja omat mahdollisuutensa liikkua ja toimia turvallisesti ja niin itsenäisesti, kun se kulloisessakin kasvuvaiheessa on mahdollista.

Takaisin sivun alkuun

MMC- LAPSEN LIIKUNNALLINEN KEHITYS

Lapsen normaalista liikunnallisesta kehityksestä poiketen pienen mmc-lapsen oma liikkuminen voi olla vamman rajoittamaa ja poikkeavaa lihastoiminnan puutteellisuudesta ja tuntohäiriöistä johtuen, muiden vammasta aiheutuvien oireiden ohella. Motoriikan poikkeavuutta voi aiheuttaa Arnold-Chiari -oireyhtymä ja siitä aiheutunut hydrokefalia. Ensimmäisten viikkojen aikana Arnold-Chiari oireyhtymä aiheuttaa osalle lapsista aivohermojen toimintahäiriöitä: hengityskatkoksia, hengityksen vinkumista, nielemisvaikeuksia ja ruoan joutumista hengitysteihin. Näiden vuoksi lapsella voi olla pitkiä hengityksen katkoksia, jotka johtavat kouristuksiin ja tajunnanhäiriöihin. Kuukausien kuluessa nämä oireet yleensä helpottuvat . Joskus ne voivat vaatia leikkaushoidonkin. Leikki- ja kouluiässä Arnold-Chiarin oireyhtymä voi vaurioittaa etenkin yläraajojen ja vartalon tunto- ja liikehermoja. Näiden vaurioiden seurauksena lapsen käsien toiminta huononee ja vartaloon tulee skolioosia, myös tasapaino vaikeutuu. Osalla mmc -lapsista voi syringomyelia, ontelomuodostuma selkäytimessä, aiheuttaa vartalon sekä ylä- ja alaraajojen toiminnan häiriöitä. Syringomyelian oireet painottuvat käsien ja vartalon lihasten toiminnan huononemiseen, mutta siinä voi olla samoja oireita kuin tethered cord -oireyhtymässä. Lähes kaikilla mmc-lapsilla on tethered cord, poikkeavasti alapäästään kovaan selkäydinkalvoon kiinnittynyt ( liekaantunut ) selkäydin. Noin puolella mmc-lapsista selkäytimen liekaantuminen aiheuttaa myöhemmin koulu- ja murrosiässä oireita: skolioosin, alaraajojen toiminnan huonontumisen ja virheasentojen lisääntymisen, tuntohäiriöiden lisääntymisen ja virtsarakon ja suolen toiminnan muuttumisen.

Eriasteiset motoriikan ongelmat näkyvät vartalonhallinnan vaikeutena ja eriasteisina alaraajojen halvauksina: L1 tasolla tai sitä ylempänä rintarangassa oleva kohju aiheuttaa täydellisen alaraajojen halvauksen. Jos kohjun korkeus on L2 tasolla vain lonkkanivelissä on pientä koukistusta. Korkeasta vammasta johtuen lapsi oppii kääntymään, joskin ehkä viiveisesti, kyljelleen. Korkea vaurio voi viivästyttää voimakkaastikin vatsalle kääntymistä ja viihtymistä vatsalla ja erityisesti kohottautumista istumaan. Jos kohju sijaitsee L3 - L4 tasolla , lonkkanivelissä on koukistus ja lähennysliike,heikkoa ojennusta ja koukistusta on polvissa sekä koukistusta nilkoissa. Lapsi voi oppia kävelemään pitkän harjoittelun jälkeen apuvälineiden avulla. Jos kohju on L5 tasolla tai alempana kaikissa alaraajojen nivelissä on aktiivista liikettä. Lapsi oppii kävelemään joskin tukisidoksia ja kävelyn apuvälineitä hän voi tarvita.

Tuntohäiriöt ovat kosketus-, kipu - ja lämpötuntohäiriöitä sekä asento- ja liiketunnon puutetta. Lapsen käsitys omasta kehosta, sen asennoista ja liikkeistä voi häiriintyä, ja vaikeuttaa näin lapsen liikkumisen hallintaa. Pieni lapsi oppii aistimaan kehoaan ja sen liikkeitä aluksi läheisissä ja turvallisissa hoitotilanteissa ja vähitellen koskettelemalla ja liikuttelemalla itseään sekä hahmottamaan ympäristöään liikkumalla. Sensomotoristen kokemusten puuttumisella on tärkeä merkitys lapsen käsitykselle itsestään ja ympäristöstään. Puutteellisesta sensomotoriikasta johtuen lapsi pitää opettaa havaitsemaan omat alaraajansa näön tai kuuloärsykkeiden avulla ja kaiken sen tuntotiedon avulla, mitä lapsi saa aikuisen eri tavoin ohjatessa lasta päivittäisten hoito- ja leikkitilanteiden yhteydessä monipuolisin tuntoärsykkein löytämään jalkansa.

Vammasta aiheutuvat rakon- ja suolentoiminnan häiriöt ovat osa lapsen arkea iho-ongelmien ohella, ja ne on huomioitava lapsen liikunnallisissa tuokioissa kuten esim. päivittäisen turvallisen siirtymisen, liikunnan harrastamisen, kuten uinnin, ja siihen liittyen tärkeän hygienia- ja siisteyskasvatuksen yhteydessä. Erityisesti alaraajojen ihon tarkkailu on tärkeää huonontuneen verenkierron ja tuntopuutosten vuoksi samoin kuin asiallinen pukeutuminen ulkoilutilanteissa.

Takaisin sivun alkuun

MMC- LAPSEN FYSIOTERAPIAN TAVOITTEISTA

Lapsen liikunnallista kehitystä seurataan aluksi kontrollikäynnein sairaalassa. Fysioterapia aloitetaan lapsen vamman vaikeusaste ja kehitykselle aiheutuneet riskitekijät huomioiden lapsen kehityksen tukemiseksi kotona lapsen omassa hoito- ja leikkiympäristössä. Lapsi saattaa suhtautua kotiin tulevaan uuteen henkilöön varauksellisesti. Koskaan ei voikaan liikaa käyttää aikaa vuorovaikutuksellisen kontaktin luomiseksi lapseen. Jokaisella niin lapsella kuin aikuisillakin on oma persoonallinen tapansa toimia, jota tulee kunnioittaa. Lapsen pitää saada kasvaa myös omana ainutkertaisena persoonallisuutenaan huolimatta niistä kaikista erityisistä asioista, joita mmc-vamma voi lapsen kehitykselle ja kasvulle aiheuttaa.

Fysioterapia on pienen lapsen kohdalla leikkiä, missä mahdollisuuksien mukaan tuetaan lapsen kokonaisvaltista kehitystä ja kasvua. Lapselle pitää tarjota tietoisesti niitä elämyksiä, joita lapsi vammansa vuoksi ei pysty itse hankkimaan. Lapsi haluaa oppia ja kokea asioita ja tärkeää on antaa hänen tehdä itse niin paljon kuin mahdollista ja opettaa häntä itse selviytymään mahdollisimman itsenäisesti. Erityisesti varhaislapsuudessa ja leikki-iässä on tärkeää, että fysioterapian tavoitteet toteutuvat lapsen arjessa hoito- ja leikkitilanteissa ja toistuvat näin useammin kuin mahdollisesti kaksi kertaa toteutuvan fysioterapiahetken yhteydessä. Päivittäiset leikkitilanteet ja leikkiympäristöt tulee suunnitella lapsen kehitystä tukevaksi, niin ettei kuntoutushetkiä pidä arjesta irrallisina muistaa toistaa. Esim. pukea voi istuen matalalla lattiatyynyllä istumatasapinoa harjaannuttaen ja aamupuuron voi joskus syödä vaikkapa polvilla seisten jos se on turvallisesti mahdollista. Leikki-ikäinen kiipeilee, ryömii, liukuu tasapainoaan harjaannuttaen jos ympäristö sen mahdollistaa ja hänen on itse tai hieman valvottuna ja ohjattuna se mahdollista tehdä. Kolmipistekepit voivat olla vaikkapa kirahvit, jotka lähtevät aina välillä kävelylle ja kauppamatka voidaan suorittaa vaikkapa pyöräillen.

Lapsen liikkumisen tukemiseksi ja realististen lähitavoitteiden asettamiseksi tärkeää on selvittää mitä lapsi tekee, miten hän tekee ja miksi hän tekee juuri niin. Onko tekeminen sellaista , että se vie kehitystä eteenpäin vai toimiiko jokin lapsen omassa toiminnassa kehityksen jarruna. Kartoitetaan lihasvoima ja tunto, sekä lapsen kyky hahmottaa omaa kehoáan, kehonsa asentoja ja liikkeitä. Selvitetään myös lapsen tasapainonhallintaa ja liikekoordinaatiota. Alusta asti tavoitteena on huomioida lapsen oman kehon havainnointi tunto- ja motoriikan puutteista huolimatta, itsenäistää lasta liikkumisessa ja kaikissa päivittäisissä toimissa. Erilaiset aistiharjoitukset esim. vibran, kuulon tai näön avulla alaraajojen huomioimisessa apuna. Harjoitusten kestoa voi myös yrittää lisätä lapsen väsyessä helposti, erityisesti jos lapsella on pieni hengityskapasiteetti ja lisäksi vielä vartalohypotoniaa ja voimakas lihasepätasapaino. Tärkeää on myös suunnitella lapsen tarvitsemat liikkumisen ja liikuntaharrastuksen apuvälineet niin, että ne tukevat lapsen itsenäistä selviytymistä ja antavat uusia kehitystä tukevia liikunnallisia elämyksiä ja rakentavat myös lapsen kestävyyttä. Ratsastusterapia tai harrastusratsastus harjaannuttaa monella tapaa lapsen liikunnallisia valmiuksia, samoin kuin alkeisuintiharjoituksetkin.

Takaisin sivun alkuun

FYSIOTERAPIAN TOTEUTUS

FYSIOTERAPIAN TOTEUTUKSEN PERIAATTEITA, KUN LAPSEN VAMMATASO ON KORKEA

Jos lapsella on korkea vamma, fysioterapia alkaa usein aiemmin ja on intensiivisempää . Lapsen vartalonhallinta voi olla aluksi voimakkaasti puutteellista. Lapsi oppii kääntymään aktiivisemmin pään ja käsien avulla alavartalon ja alaraajojen seuratessa passiivisena. Kääntyminen vatsalle voi viivästyä ja olla lapsesta epämieluista puutteellisen alavartalon ja alaraajojen hallinnan ja puutteellisen asento- ja liike sekä tuntoaistimusten vuoksi. Lapsen kääntymistä vatsalle voi myös vaikeuttaa lonkan seudun lihasepätasapaino, jolloin lonkka koukistuu ehkäisten kääntymistä lonkan ojennuksen puuttuessa. Lapsen vartalonhallintaa ja käsiin tukeutumista ja käsien käyttöä aktivoidaan eri asennoissa esim. terapiapalloa apuna käyttäen. Jos vartalonhallinta on puutteellista esim. hypotonian tai lihasepätasapainon vuoksi, istumaannousuun tarvittavaa vartalonhallintaa ja käsienkäyttöä voi joutua harjoittelemaan jopa 4- 5 -vuotiaaksi asti, ennen kuin itsenäinen istumaannousu selinmakuulta onnistuu. Jos lapsella on huono käsiintukeminen ja yläselän ojennus, voidaan lasta opettaa aistimaan hartiaseudun lihaksistonsa sekä vahvistaa lihasvoimaa sähköhoidon avulla joko terapiatilanteissa aktivoiden tai yösähköhoitona. Hoidon aloittaminen sovitaan yhdessä lapsen kuntoutuksesta vastaavan neurologin ja fysioterapeutin kanssa samoin kuin arvioidaan hoidon tuloksellisuus ja jatkohoidon tavoitteet lapsen toiminnan parantamisen kannalta.

Vartalon asentoa voidaan aluksi tukea esim. soft-brace -korsetilla mahdollisen selän skoliootttisen virheasennon syntymisen ehkäisemiseksi. Tärkeää on myös hankkia turvallinen ja riittävän tuen antava ruokailuistuin sekä rattaat ja miettiä lapsen mahdollisuus tuettuun seisomiseen pitkien tukisidosten ja mahdollisesti kelattavan tai tavallisen seisomatelineen kanssa.. Alaraajojen kuormittaminen on ikä huomioiden tärkeää luuston aineenvaihdunnan ja nivelten virheasentojen ehkäisyn vuoksi. Lihastoiminnan puutteesta ja epätasapinosta johtuen erityisesti selän skolioottisen virheasennon , nilkkojen, polvien ja lonkkien virheasentojen syntymisen ehkäiseminen on tärkeää yölastoin ja venytyksin , tukisidoksin ja seisomatelineen avulla tuetun pystyasennon tukemisen lisäksi. Tärkeää on myös ohjata lasta monipuolisiin asentoihin lapsen omasta rajoittuneesta liikuntakyvystä huolimatta ja saada lapsi vähitellen viihtymään esim. vatsallaan lonkan koukistusasentoa venyttäen. Mahdollinen lonkkien lihasepätasapaino yhdessä nivelmaljakon kasvuhäiriön kanssa voi aiheuttaa lonkkien sijoiltaanmenon.

Sopivan kevyen pyörätuolin hankkiminen myös heti lapsen pystyessä istumaan tuettuna on tärkeää lapsen oman liikkumisen aktivoimiseksi. Myös harrastusvälineet pulkat, kelkat , keinut, pyörät tarvittavine lisälaitteineen hankitaan vähitellen perheen omien harrastusten mukaan lapsen kasvaessa huomioiden turvallinen istuminen ja mahdollinen itsenäisyys eri välineillä liikuttaessa. Tärkeää on myös ohjata lasta mahdollisimman suureen omatoimisuuteen päivittäisissä toiminnoissa. Pukemisessa apuna voi olla esim. kulmatuoli, katetrointiin osallistumisessa esim. sopiva WC-istuin. Lattiatasossa voi liikkua oman kääntymisen ja kierimisen ja käsillä työntämisen ja vetämisen lisäksi myös vaikkapa mahalaudalla tai kelattavalla autolla.

Lapsen, jolla on korkea vamma, on tärkeä oppia istumaannousu ja istumisen hallinta, sekä vartalon hallinta siirtymistilanteissa käsiin tukien ja käsillä kelaten. Erityisesti lantion kohottaminen omiin käsiin tukien tärkeä taito siirtymisissä ja pukemistilanteissa pakara-alueen iho-ongelmien ehkäisemiseksi ja oman asennon korjaamiseksi pyörätuolissa istuen. Myös alaraajojen huomioiminen siirtymistilanteissa korostuu alavartalon ja alaraajojen asento- liike- ja pintatunto-ongelmien vuoksi. Iho- ongelmien synty esim. tukisidosten käytön yhteydessä ja peseytymistilanteissa mahdollisina vaaratilanteina on pyrittävä ennalta ehkäisemään . Alaraajojen heikentyneestä verenkierosta johtuen iho-ongelmien paraneminen on hyvin hidasta.

Vähitellen lihasvoiman vahvistaminen siirtymisiä ajatellen tulee koko ajan tärkeämmäksi lapsen lähestyessä kouluikää. Tällöin esim. erityiskuntosaliryhmät tai liikunnallinen harrastaminen esim. erityisryhmien liikunnan tai voimistelu- ja urheiluseurojen toiminnan puitteissa korostuu. Uinti rakon- ja suolen toiminnan kontrollin ja tarvittaessa inkontinennssiuimahousujen kanssa voi innostaa lasta liikkumaan ja lapsi voi oppia mahdollisuuksien mukaan uimaan aluksi uima-apuvälinein oppien myöhemmin itsenäisemmänkin uimataidon.

Takaisin sivun alkuun

FYSIOTERAPIAN TOTEUTUKSEN PERIAATTEITA, KUN LAPSEN VAMMATASO ON MATALA

Jos lapsella on enemmän toimintaa alaraajoissa , tärkeää on opettaa lasta liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti alaraajansa huomioiden. Vartalon hallinnassa voi olla puutteita vartalohypotoniasta johtuen, jolloin elastinen body yhdessä tarkasti arvioidun sähköhoidon ja toiminnallisen harjoittelun kanssa rakentaa lapsen vartalonhallintaa ja mahdollistaa itsenäisemmän ja monipuolisemman asennosta toiseen siirtymisen. Lapsi , jonka vartalonhallinta on puutteellista vartalohypotoniasta johtuen, joutuu pitkään harjoittelemaan vartalon ja lonkkien lihasvoiman vahvistamista ja tasapainonhallintaa istuen ja siirtymistä polvinseisontaan, konttausasentoon jne. esim. sopivaa lattiatyynyä hyväksi käyttäen pystyäkseen nousemaan tukea vasten seisomaan. Tyypillisesti lapsi saattaa peruuttaa istumaan jalkojen väliin, mikä rasittaa polvi- ja lonkkaniveltä ja ehkäisee istumatasapainon kehittymistä. Vartalonhallinnan ohella erityisesti lantionhallinnan aktivoiminen ja lonkkanivelten ojennus ja loitonnusaktiviteetin harjaannuttaminen on tärkeää pystyynnousua ajatellen. Tärkeää on huomioida myös lihastoiminnan epätasapaino ja puutteellisesta asento- ja liikehallinnasta mahdollisesti aiheutuva kompensatorinen lihastyö, joka voi estää esim. lonkkien loitonnus- ojennusaktiviteetin harjaantumisen. Tärkeää on myös koko ajan seurata lapsen kasvaessa mahdollisia lihastoiminnan muutoksia tai asymmetrian voimistumista , jotta pystytään arvioimaan onko tarpeen esim. tarkemmat tutkimukset esim. selkäytimen mahdollisesta liekaantumisesta johtuen.

Tärkeää on myös suunnitella lapsen apuvälineet erityisesti aluksi nilkkojen tukeminen lyhyiden tai tarvittaessa säärimittaisten ortoosien tai sopivien yölastojen, esim. vetoketjuortoosien, avulla virheasentojen ehkäisemiseksi. Myös riittävät venytykset usein huonosta nilkan ojennusaktiviteetista johtuen ovat tarpeen virheasentojen synnyn ehkäisemiseksi päivittäin esim. pukemisen yhteydessä tehtyjen sensoristen harjoitteiden kuten hieronnan , vibran ja erilaisten muiden tuntoharjoitteiden avulla. Kun lapsi alkaa harjoitella pystyynnousua, katsotaan että polvi- ja lonkkaniveltenkin tuki on riittävä mahdollisesti pitkien tukisidosten ja tarvittaessa lantio-osan avulla. Useimmiten ongelmaa on pohjelihaksen hallinnassa, mistä johtuen tukisidoksella on korjattava nilkan voimakas dosrsifleksio ja kantapäävoittoinen kuormitusasento riittävän stabiliteetin ja tasapainoisemman kuormitusasennon mahdollistamiseksi. Jos mahdollista leikki-ikäisen lapsen kohdalla voi olla tarpeen mahdollisimman monipuolisesti käyttää tukisidoksia esim. lattiaharjoituksissa kunnollinen nilkan tukeminen lyhyemmällä ortoosilla ja pystyynnousu- ja kävelyharjoituksissa pitkä tukisidos riittävän stabiliteetin mahdollistamiseksi. Tärkeää on myös lapsen liikkuessa kontaten ja harjoitellessa pystyynnousua aktivoida alaraajojen resiprokaalista liikettä esim. kiipeillen ja harjaannuttaa tasapainonhallintaa kaikissa asennoissa. Aluksi seisominen tapahtuu tukea vasten ,sitten erilaisin monipuolisin ja lapsen seisomatasapainonhallintaa kehittävin kävelyapuvälinein, joista esim. dallari-kävelyteline ja kolmipistekepit tai kyynärsauvat voivat olla yhtä aikaa käytössä liikkumisen hallintaa monipuolistaen. Leikkiympäristöä voi myös suunnitella niin, että se aktivoi monipuoliseen liikkumiseen: lattiatyynyt istumannousuun ja pystyasentoharjoitteluun, kiipeilytelineet ja kaiteet ylösnousuun ja eri tavoin askeltamiseen, tavalliset tai erityispyörät tasapainonhallinnan varmentamiseen ja vuorotahtisen liikkeen ja lihasvoiman aktivoimiseen, erilaiset pallopelit ja mahdollisesti tasapainolaudat ja köysiradat tasapainonhallinnan harjaannuttamiseen jne.

Lapsen ohjaaminen liikunnan harrastamiseen korostuu lapsen lähestyessä kouluikää. Lapsi voi innostua uinnista, kuntosaliharjoittelusta, talviurheilulajeista erityisvälinein, pyöräilystä, pallopeleistä jne. Hiihtoa ja luistelua voi kokeilla esim. suksidallarin ja jalkoihin laitettavien minisuksien ja luistinten avulla jos seisomatasapainonhallinta ei ole riittävää. Vedessä on hyvä harjoitella esim. kävelytasapainoa mahdollisesti sopivan kävelyvyön ja nilkkapainojen avulla veneentotuttelun ja alkeisuintiharjoitusten ohella. Joskus lapsi joutuu harjoittelemaan pidempään tasapainoa vedessä alavartalon ja alaraajojen ollessa lihasepätasapainon vuoksi keveimmät. Liikkumistapoja voi olla itsenäinen tai tukisidoksin ja kävelyapuvälinein tuettu kävely ja sen rinnalla ulkona pidemmille matkoille ja harrastuksiin sopiva pyörätuoli.

Takaisin sivun alkuun

YKSILÖTERAPIASTA LIIKUNNALLISIIN HARRASTUKSIIN

Lapsi on yleensä hankkinut liikunnalliset valmiudet 7-8 vuoden ikään mennessä. Itsenäinen selviytyminen liikkumisessa ja kaikissa päivittäisissä tilanteissa korostuu lapsen kasvun myötä . Lasta ja nuorta on tuettava mahdollisimman paljon ottamaan vastuuta omien asioidensa hoidosta. Fysioterapeutti voi myös omalta osaltaan lapsen ikä ja kiinnostus huomioiden keskustella lapsen ja nuoren kanssa vammasta aiheutuvista erityispiirteistä, ja auttaa häntä löytämään omat mahdollisuutensa liikkua ja harrastaa liikuntaa. Tavoitteena on , että lapsi ja nuori voi olla omassa liikkumisessaan niin itsenäinen kuin mahdollista. Itsenäisyys korostuu aikuistumisen myötä. Kävely pitkillä tukisidoksilla ja kävelyapuvälineellä voi olla niin työlästä, että nuoren itsenäisen selviytymisen kannalta on sujuvampaa valita pyörätuoli tai liikuntamahdollisuuksien ollessa rajoittuneemmat vaikkapa sähkökäyttöinen pyörätuoli pidemmille matkoille itsenäisen selviytymisen ja liikunnan harrastamisen mahdollistamiseksi.

Nuoruusiässä korostuu yksilöllisen fysioterapian sijasta omasta yleiskunnosta huolehtiminen , missä tärkeä merkitys on iho- ja hygieniahoidon ohella monipuolisella ravinnolla, paino-ongelmien ollessa mahdollisia liikkumisen rajoittumisesta johtuen. Myös itselle sopiva liikuntaharrastus auttaa pitämään yllä siirtymisissä ja muista päivittäisissä toimissa tarvittavaa erityisesti vartalon ja raajojen lihasvoimaa, kestävyyttä ja tasapinonhallintaa. Jo aiemmin lapsi on yksilöllisen fysioterapian lisäksi saattanut harrastaa liikuntaa fysioterapian ohella perheensä kanssa perheen omien harrastusten puitteissa. Uiminen, pyöräily, ulkoilu, talviurheilu on saattanut kuulua lapsen ja perheen harrastuksiin ja on myös jo mietitty ja hankittukin liikunnanharrastukseen tarvittavia apuvälineitä. Liikuntaharrastuksia voi löytyä läheltä kotia eri urheilu- ja liikuntaseurojen sekä kuntien ja eri yhdistysten järjestämien erityisryhmien liikuntatoiminnan puitteissa. Nuori voi myös koulunkäynnin ja opiskelun ohessa osallistua sopeutumis- ja harrastuskurssitoimintaan, missä sosiaalisen kanssakäymisen ja monien uusien kokemusten lisäksi saa vihjeitä mahdollisista uusista liikunta-, harrastus ja päivittäisten toimintojen ja ihon- ja hygienian hoitoon liittyvistä apuvälineistä sekä mielenkiintoisista toiminta - ja harrastusmahdollisuuksista.

Toisinaan voi olla tarpeen nuoren motivaation säilyttämiseksi pitää taukoja ja jaksottaa fysioterapiaa muun harrastustoiminnan kanssa. Mmc- vamman lapselle aiheuttamasta suuresta kuntoutustarpeesta huolimatta on tärkeää, että jokainen lapsi ja nuori voi kasvaa ja kehittyä omana persoonanaan kaikki lapsuus- ja nuoruusikään sisältyvät kehitysvaiheet kokien niin itsenäisesti kuin mahdollista aikuisuutta kohti omista asioistaan vastaten.

Takaisin sivun alkuun