meningomyeloseele.fi > kuntoutus > apuvälineet > tietokonepelit ja fysioterapia

   KUNTOUTUS

TIETOKONEPELIT JA FYSIOTERAPIA

Mikko Koivu-Jolma
28.11.2008



Takaisin sivun alkuun

ESIPUHE

Tämä lyhyt artikkelisarja käy läpi mahdollisuuksia soveltaa tietokonetta erilaisiin tarkoituksiin kuntoutuksen piirissä. Sarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan tietokonepelien käyttöön fysioterapiassa. Fysioterapia kysyy tietokonepeleiltä varsin poikkeavia ominaisuuksia verrattuna näille yleensä asetettuihin vaatimuksiin.

MOTIVOINTIKONE

Fysioterapian tavoitteisiin pääsemisen pahin este on resurssien rajallisuus. Aivan kuten kaikessa muussakin harjoittelussa, parhaisiin tuloksiin päästään säännöllisellä harjoittelulla ja tarkalla tekniikalla. Kokenut valmentaja osaa valita kullekin valmennettavalleen sopivia harjoitteita ja tehdä harjoittelusta mielenkiintoista. Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa ohjattu harjoitusaika on kuitenkin rajallista. Harjoittelijan oma-aloitteinen työskentely on ensiarvoisen tärkeää, kun pelkän ylläpidon lisäksi toimintakykyä halutaan parantaa. Jos harjoittelu ei ole laisinkaan kiinnostavaa, pysyvän harjoittelurutiinin luominen on kohtuullisen haastavaa.

Tietokonepelien mahdollisuudet ja hyödyt fysioterapiassa liittyvät suurelta osin omaehtoisen harjoittelun lisäämiseen. Pelaaminen tietokoneella on suosittu harrastus, ja tätä ilmiötä voidaan hyvin hyödyntää harjoitteluun motivoimisessa. Pelatessa mielenkiinto ja huomio kohdistuvat suurelta osin peliin, jolloin fyysinen harjoittelu tapahtuu kiinnostavan harrastuksen ohessa.

LIIKUNNALLISUUS PELEISSÄ

Perinteiset tietokonepelit ovat käytettävästä teknologiasta johtuen melko staattisia. Tietokoneen tai pelikonsolin edessä istutaan ruutua tuijottaen, jolloin lähinnä kädet tekevät pienehköä liikettä. Perinteinen näyttöpäätteen äärellä pelaaminen kehittää kyllä tiettyjä taitoja, kuten visuaalista hahmottamista ja erikoistunutta hienomotoriikkaa. Jännittävissä peleissä pelaajan syke lisäksi nousee ja laskee stressitason mukana, mutta kokonaisudessaan tällaisen pelaamisen fyysinen kehittävyys on varsin vähäistä.

Jos tarkastellaan koko tietokonepelaamisen kenttää, tilanne paljastuu liikunnallisuuden kannalta kuitenkin valoisammaksi kuin nopeasti voisi ajatella. Näyttöpäätepelaamisen lisäksi pelaajille on tarjolla varsin urheilullisiakin vaihtoehtoja. Tanssipelit ovat saavuttaneet suuren suosion melko laajan harrastajajoukon keskuudessa. Tanssipelaamisessa on tarkoituksena, noin yleisesti ottaen, suorittaa melko vaativiakin askelkuvioita musiikin tahdissa. Pelaaminen on pidempiaikaisena suorituksena fyysisesti varsin vaativaa ja kehittää jalkojen hallintaa. Toisenlaista liikunnallista pelivalikoimaa tarjoaa Nintendon Wii-pelikonsoli, jonka perusohjaimet toimivat heiluttelemalla niitä ilmassa. Samalle konsolille on tarjolla myös eräänlaista tasapainolautaohjainta. Sonyn Playstation 2 -pelikonsolille on myös saatavilla joissakin peleissä toimivia irto-ohjaimia liikunnalliseen käyttöön. Näiden lisäksi markkinoilla on aina silloin tällöin erilaisia, usein edullisiakin TV-pelejä, joiden käyttöliittymät voivat sisältää liikunnallisia osia, ja joihinkin suurempiin peleihin voi jo törmätä kuntosaleilla tai tapahtumissa.

PELAAMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ

Edellä mainitut liikunnalliset pelityypit osoittavat, että tietokonepelaaminen taipuu myös liikunnalliseen muotoon. Valmiiden pelisovellutusten käyttö kuntoutuksessa on kuitenkin usein hankalaa. Pelit on pääsääntöisesti suunniteltu haastaviksi rajoituksetta liikkuville, mikä aiheuttaa luonnollisesti hankaluuksia liikuntarajoitteisille. Pelit vaativat nopeaa ja tarkkaa toimintaa. Tämä on tietenkin juuri sitä mihin kuntoutuksessakin pyritään, mutta varsin usein pelien lähtötasot ovat monille kuntoutujille niin vaikeita, ettei peleihin juurikaan pääse sisälle. Motivaatiota tällaisen pelin pelaamiseen on hankala löytää, eikä hutiloiden tehdyssä pelaamisessa koordinaatio näyttele pääosaa. Pelaamisen hyödyt jäävät tällöin vähäisiksi.

Liikunnallisia tietokonepelejä voi tietenkin kokeilla myös varsinaisen fysioterapian osana. Fysioterapeutti voi ohjata pelaajaa käyttämään tiettyjä liikeratoja ja toimintamalleja tämän pelatessa peliä. Periaatteessa koordinaatioharjoitteluna tämä voi olla varsin toimiva tapa.

Fysioterapiakäytössä monien pelien kohdalla ongelmaksi muodostuu pelin kokonaismekaniikka. Vaikka itse peli olisikin käyttökelpoinen harjoittelun kannalta, saattaa pelin käyttäminen olla valikkoseikkailuineen turhan hidasta. Fysioterapiakerran rajoitetussa ajassa monipolviset valinnat ja ohjaimien kalibroinnit vievät tilaa varsinaiselta harjoittelulta. Fysioterapeutti joutuu myös opettelemaan ainakin auttavasti kaikkien valitsemiensa pelien käytön.

Tietokonepelaaminen voi tuoda paljon mielenkiintoa harjoitteluun. Harjoittelijan omaehtoisen toiminnan kannalta ongelmana on kuitenkin varsin monen valmiin pelin ja pelisysteemin soveltumattomuus nimenomaan kuntoutujan avustamattomaan käyttöön. Näin ollen nämä pelit eivät oikeastaan ratkaise alkuperäistä ongelmaa, mikä oli kuntoutujan itsenäisen harjoittelun lisääminen. Mikään ei kuitenkaan estä käyttämästä tietokoneen muunneltavuutta hyväksi ja rakentaa kuhunkin tapaukseen sopivaa peliä.

KÄYTTÖLIITTYMÄN RÄÄTÄLÖINTI

Lähdettäessä rakentamaan yksilöllistä pelikokonaisuutta mahdollisia reittejä on kolme. Ensimmäinen vaihtoehto on muokata ohjaimia siten, että ne soveltuvat haluttuun toimintamalliin. Tämä lähestymistapa voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun pelaajan kyky hallita peliä tavanomaisilla ohjaimilla on kovin rajoittunutta. Autopeliä voitaisiin ohjailla vaikkapa pyörätuolia liikuttamalla, jolloin pelaaja harjoittaa pyörätuolin hallintaa aina peliä pelatessaan.

Toinen tapa on ohjelmoida tarkoitusta vastaava peli. Tämä sopii vaihtoehdoksi silloin, kun normaalit ohjaimet kelpaavat pelin hallintaan sellaisenaan, mutta itse peliltä vaaditaan erikoisia ominaisuuksia. Erityisen selkeä näkymä, kiinnostava aihepiiri tai riittävän helppo aloitustaso voivat olla syitä tähän lähestymistapaan. Fysioterapian kannalta pelkkä yksinkertainen peli ei kuitenkaan ole järin mielenkiintoinen, sillä ilman erikoistunutta ohjausta pelaamisen liikunnallisuus jää varsin vähäiseksi.

Kolmas räätälöinnin aste on tehdä niin peli kuin ohjaimetkin vastaamaan persoonallista tarvetta. Fysioterapeutti voi kehittää helposti pelattavan pelin, jonka ohjailu tapahtuu liikunnallisilla ohjaimilla. Kullekin harjoittelijalle voidaan myös toteuttaa peli, jonka aihe ja ohjaustapa häntä kiinnostaa. Periaatteessa melko pienilläkin yksilöllisillä ominaisuuksilla, kuten kuvastolla ja äänimaisemalla, saadaan aikaan varsin omalaatuisia kokonaisuuksia, puhumattakaan sovelletuista ohjaimista.

LOPUKSI

Tietokonepelaaminen voi auttaa kuntoutujaa innostumaan liikkumaan omaehtoisesti. Luonnollisesti pelaamisen liikunnallinen hyöty saadaan esiin vain käyttämällä sopivia ohjaimia, mikä tarkoittaa jonkinasteista panostusta harrastuksen aloittamiseen. Pelaaminen ei tietenkään silloinkaan sovi kaikille, eikä se kaikkia edes kiinnosta. Pelaaminen voi kuitenkin muodostua harrastukseksi, jonka kautta pelaaja saa pidettyä yllä muuten helposti unohtuvaa rutiinia.

Mikäli artikkeli herätti ajatuksia tai kysymyksiä, kirjoittajalle (Mikko Koivu-Jolma) voi lähettää viestiä, kommenttia ja kysymyksiä osoitteeseen, jonka muoto on:
etunimi.sukunimi@tietovipu.fi